JOHDANTO

Olen 53-vuotias multippeliskleroosia sairastava eronnut nainen.
Sairastuin vuonna 1987 ja pyörätuolissa olen istunut vuodesta 1992. Olen kirjoittanut tämän kirjan kokemuksistani kertoakseni kaikille ihmisille, että pyörätuoli ei merkitse elämän loppua. Se voi olla tavallaan kuin uuden alku.

Kirjani tarkoituksena on olla apuna terveille ihmisille, että he osaisivat suhtautua luontevasti vammaisiin. Tarkoitukseni on kertoa myös vammaisille henkilöille, että hyvinkin syvältä ahdingosta voi nousta pinnalle.

Uskon kirjani olevan avuksi myös heille, jotka elävät ja työskentelevät vammaisten lähellä ja auttavat heitä päivittäin. Se, mitä olen kertonut henkilökohtaisista avustajista, ei koske vain yhtä avustajaa, vaan olen kerännyt materiaalia 17 vuoden ajalta. Tuona aikana avustajinani on toiminut kymmeniä ihmisiä.

Toivon, että tämä kirja antaa neuvoja monille. Olen iloinen, jos kirjani on lohtuna niille, jotka vammaisuutensa kanssa ovat törmänneet samanlaisiin ongelmiin kuin minä.

Haluan kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat olleet tukenani tämän kirjan kirjoittamisessa. Ilman heidän rohkaisuaan en olisi uskaltanut ottaa vastaan tätä haastetta.


Ylistaron Untamalassa vuonna 2005
Sanna-Maija Luoma